Päivän Sana 31.03.2025

Iloitkaa Jerusalemin kanssa, te kaikki, jotka sitä rakastatte!



Jes. 66:10

Kun työ ja tekijä kohtaa 

Vuosien varrella olen saanut seurata, kun useat ystävistäni ja tuttavistani ovat tuntuneet löytäneen juuri sen heidän juttunsa työelämässä tai sivutoimisena yrittäjänä tai muuten elämässä, ehkä vuosienkin kipuiluin ja suunnan hakemisen jälkeen. On keramiikka- ja tekstiilitaiteilija, uudenlaisen lasten liikuntamuodon ohjaaja ja kehittäjä, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, autoasentaja ja alan opettaja, puutarhuri, pappi, sairaanhoitaja, lauluntekijä-trubaduuri, kriisipuhelin vapaaehtoinen, muutamia mainitakseni. Ihmisen silmissä on paloa tekemiseen ja toisaalta rauhaa, että nyt teen sitä, mitä minun kuuluukin tehdä. Työ ja tekijä kohtaa. 
 
Vuosien ajan myös ihailin ja ehkä vähän kadehdinkin näitä löytäjiä, kun itse kipuilin oman työurani kanssa. Nyt kuitenkin tässä tehtävässä, Kauhavan seurakunnan diakoniatyöntekijänä, työalueena Evijärven kirkkopiiri, voin itse todeta, että tässä ja nyt on se hetki, jossa tunnen, että olen siinä tehtävässä ja siinä paikalla, jossa minun juuri nyt kuuluu ollakin. Aikaisempi työkokemus sekä seurakuntaelämä ovat myös valmistaneet minua tähän tehtävään ja koen, että kaikki, mitä olen aikaisemmin tehnyt, on nyt käytössä. 
 
Kutsumus on iso sana. Sen alla voi myös uupua, mikä on myös oma kokemukseni ja siitä, mutta myös sen uudelleen löytämisestä kertoo runoni Polut elämäni varrelta. 











Kutsumus on osaltaan sitä, että löytää oman juttunsa, palon ja flown tekemiseen, on juuri siinä missä pitääkin elämässään ja tehtävissään. Toisaalta tämä on aika ihmis- ja ehkä joskus jopa itsekeskeinen näkökulma. Kirkon työssä kutsumus nähdään myös ihmisen ulkopuolelta, Jumalalta tulevana ja ihminen saa vastata tähän kutsuun omalla elämällään.  
 
Näin Marian päivän jälkeisellä viikolla nousee mieleen myös Maria eräänlaisena ihanteena siinä, miten kutsumus otetaan kantaakseen. ”Tapahtukoon minulle sinun tahtosi”, sanoo nuori Maria käsittämättömän edessä. Eipä Maria tiennyt, mitä kaikkea on edessä, ja hyvä niin. Uskon, että Maria oli myös ihan ihminen kaikessa kipuilussaan. Ja ehkä Mariassakin juuri ”työ ja tekijä” kohtasi, juuri hän oli se, joka sopi Jeesuksen äidiksi.  
 
Täällä Euroopassa kuva Mariasta on nöyrä ja ehkä jopa vähän alistuva palvelijan kuva, mutta monessa Etelä-Amerikan maassa Mariasta on tullut voimauttava ja valtarakenteita ravisteleva hahmo ja köyhien puolustaja juurikin Marian kiitosvirren (Luuk. 1:46-55) mukaisesti: 
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, 
hän on lyönyt hajalle 
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. 
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan 
ja korottanut alhaiset. 
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, 
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. 
 
Kutsumus voi viedä barrikadeille, mutta se voi myös olla sitä, että Hilja Aaltosen runon sanoin: ”Kohottaa kortta arasti hiljaa, korjaa Jumalan viljaa”. Ajattelen, että se voi olla sitä myös yhtä aikaa, sekä-että, eri tilanteissa ja tehtävissä toimitaan eri tavoin. Kutsumus voi myös viedä jonnekin uuteen, mutta usein se on sitä, että löytää paikkansa siitä omasta elämän piiristään missä on.  
 
Toisen runoni sanoin tokaisen Jumalalle: ”Sinä valitsit minut, omapa on työsi”! On työsi ja tehtäväsi, kutsumuksesi ja paikkasi sitten mikä tahansa, saat pyytää ja luottaa, että Hän ohjaa ja johtaa. On lohdullista lukea Joh. 15:16 ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”  
 
Ole siunattu siinä tehtävässä ja paikassa, jossa juuri nyt olet. Luota Jumalaan, että hän kuljettaa ja johdattaa. Mitä teetkin, tee se täydestä sydämestä, niin kuin tekisit sen Herralle etkä ihmisille (Kol:3:23 mukaillen). 
 

Elina Matila, diakonissa