Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle. Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
"Kyllähän on hianua istua tämän
meirän vanhan taloon portahilla juamas viimmeeset kaffit. Oikeen
muuttokaffit. Kuivaamma silimämmä, niistämmä nenämmä, ja
starttaamma matkahan. Ei oo millään meinannu uskua, mikä onnenkantamoonen,
oikeen tuurien tuuri se olikaan, kun saimma tämän tuvan myytyä. Se otti ensin
niin lujahan, että oikeen ihimettelimmä, että minkäs seliän se tuuri meille ny
käänti.
Nii, ja kun löytyy rinnalta se uus asuntokin, justihin meitä vanhoja
könttyröötä varten, ja kun sekin tuli niinku tilauksesta myyntihin. Kyllähän
tällääsellä tuurilla, mikä meillä nyt on ollu, pitääs kokeella viälä
lototakki. Mistä sitä tiätää, kun on hyvä kanin käpälä takataskus tuattamas
onnia."
......
"Kuule Reino, ookko säkin sitä miältä, että meille on tällä kertaa käyny
se sun äitees mainittema "moukan tuuri"? Kun mä sairastuun siihen
rasitusastmahan, ja jouruun jäämähän kotia, niin eipä olisi ikinä tullu
miälehen, että naapurikaupungista löytyykin meille uus asunto, mulle
tervehellisempi tyäpaikka, tenaviille hyvät koulut, ja viälä
nuorimmallekki hyvä päiväkotipaikka. Voi että mitä onnen- ja sattumankauppaa
tämä elämä tahtookin olla!"
......
Jani-Petteri ja Niko kattoovat ojan pohojalla höyryävää, rutus olevaa autua.
Heinätukkuja ja riskuja on auton päällä, koivukin makaa viäres kumos. Naamat on
naarmuulla ja totisia. Niko rikkoo pitkän hilijaasuuren, ja totiaa, että oli
meillä eri mäihä kun ei eres menny luita poikki, vaikka auto on nuan rutus.
Tähän kohtahan oliski ollu huano loukkaantua, kun meillä alakaa ne kirijootuksekki
ens viikolla. Jani-Petterikin totiaa aikaanpäästä, että mikä tsägä!
Erillaasia piäniä ihimistarinoota.
Onni onnettomuudes! Lykkyä pukkaa! Olipas mahtava tuuri! Mikä tsägä! Sattuma!
Onnenpotku! Moukan tuuri!
hmmmm.....
Mistäs ny oikiasti onkaan kyse? Mistä meirän elämäs on kyse? Sattumastako?
Tuuristako? Onnenpotkuustako?
Kyse on Jumalan johoratuksesta, meirän kannattelusta, suojelusta ja
tukemisesta. Siinä tutus, turvallises ja lohoruttavas Päivä vain ja hetki
kerrallansa -virres löytyy kaikki. Niin on voimas kuin on päiväs!
Jumala on salatulla tavalla läsnä meirän elämäs. Useen vasta jäliistäpäin
huamaa, kuinka meitä taas on kannettu monenlaasia kloperikkoteitä, ja
valoosampia, ilon ja onnen taipalehia, Jumalan turvas silloonki.
Kumpa sen vaan aina muistaas, että mitään täälä ei tapahru summanmutikas,
tuurilla eikä tsägällä.
Jumala on turvallinen ja meitä rakastava. Kun meirän elämä on kokonansa Jumalan
käres, oomma Korkeimman suojas ja turvas. Vaikka sitte mitä tapahtuus,
niin hyvänä kuin pahanakin päivänä, meitä kannetahan, johoratetahan ja
suajellahan Jumalan suurella viisaurella. Rukous pitää linijan auki.
”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo
näin: Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä
turvaan." Psalmi 91:1-2.
Matkatahan turvallisellalla miälellä - Korkeimman johoratukses.
Karjanlahden Tarja
28.4.2022 klo 17:55:28
Tuula H. kirjoittaa
Ihana kirjoitus tämäkin. Kiitos Tarja!
24.1.2022 klo 15:23:39
Priaska kirjoittaa
Kiitos taas, Tarja! Sulla on sana hallus ja osut asian ytimeen. Hyvä muiatutus Jumalan johdatuksesta - joka päivälle!
25.10.2021 klo 16:20:28
Samaa tuumaillut kirjoittaa
Niin hienosti kirjoitettu. Kiitos!